Kevät tulee pikkuhiljaa ja minunkin hoitoni ovat jo loppuneet. Sädehoidot alkoivat 17.3. ja viimeinen oli 6.4. Kävin myös labrassa ja lääkäri oli 4.4.

Minun sädehoitoni oli hengitystahdistettua eli paljon on saanut hengitystään pidätellä niiden kolmen viikon aikana minkä hoidot kestivät. Iho on pysynyt hyvänä muuten mutta vaatteet päällä välillä tuntee että jotkut paikat on vähän arkoja kainalon seudulla.

Paljon on tässä solunsalpaajahoitojen jälkeen tapahtunut. Maaliskuun alussa menin osa-aikaisesti töihin eli olin 2 päivää viikossa töissä. Alku tuntui oikein mukavalta kun näki työkavereita ja oli jotakin ohjelmaa edes välillä. Töissä oli kuitenkin tilinpäätösaika ja minun tehtäväkseni oli jäänyt konsernitilinpäätös. Normaalisti sen tekemiseen on minulta mennyt pari viikkoa ja reilusti ylitöitä. Nyt sama olisi pitänyt tehdä parissa päivässä joten stressi kasaantui ja sai oloni todella huonoksi. Oli pahoinvointia enkä saanut nukuttua. Hoitajat sädehoidossa kertoivat kuulumiseni lääkärille ja tämä kirjoitti minulle sairauslomaa huhtikuun 20 päivään asti, koska nyt olisi tärkeää keskittyä tervehtymiseen ja hoitaa itsensä kuntoon. Nyt olen sitten ollut 60% töissä eli yleensä maanantaista keskiviikkoon. Kiirettä on kun pitäisi saada työnsä tehtyä kolmessa päivässä normaalin viiden sijaan. Edelleen olen melko väsynyt ja ajattelinkin pyytää työnantajalta jatkoa tähän osa-aikaiseen työskentelyyn vielä kesäkuun loppuun asti.

Tänään kävin työterveydessä ns. kontrollikäynnillä jonka sovimme kun viimeksi kävimme. Suositteli myös tuon osa-aikaisen työskentelyn jatkamista ja oman itsensä kuuntelua että mitä jaksaa ja mikä tuntuu hyvältä. Suunnittelin myös kuntoutuskurssille hakemista jota varten lääkäri lupasi kirjoittaa b-lausunnon heti kun tiedän haluanko yksilö- vai parikurssille ja koska ja mihin. Sitten pari viikkoa aikaisemmin löysin vasemmalta puolelta kainalon ja lavan välimaastosta muljuvan patin. Lääkäri sitä katsoi ja laittoi varmuuden vuoksi ultraa. Luultavasti on kuitenkin vain lipooma.

Parina viime kuukautena olen yrittänyt myös parantaa kuntoani. Olen käynyt lenkillä ja kuntosalilla. Tuntuu hirveältä huomata kuinka huonoon kuntoon on mennyt, mutta ehkä se kuntokin pikkuhiljaa paranee kun ei vaadi itseltään liikaa. Ensimmäinen juoksulenkki oli täyttä tuskaa ja jouduin luovuttamaan parin kilometrin jälkeen ja kävelin loppumatkan kotiin. Ensimmäisellä kuntosalikäynnillä myöskin huomasin että lihakset ovat hävinneet tai ainakin kaikki voimat niistä. Minulla on myös ollut hirveitä nivelkipuja joten olen viime aikoina käynyt enimmäkseen vesijuoksemassa noin 2-3 kertaa viikossa. Ihan kivaa liikuntaa, mutta välillä joidenkin kanssajuoksijoiden lukutaito tai ymmärrys ei riitä siihen että pitäisi liikkua peräkkäin, että kaikki mahtuvat sujuvasti liikkumaan. Olemme mieheni ja kavereidemme kanssa käyneet myös paljon heittelemässä frisbeegolfia ja siinäkin tulee onneksi kävelykilometrejä reilusti.

Kasvihuone on myös tyhjätty ja odottaa viikko sitten ostettuja taimia sisäänsä. Olen nyt karaissut niitä kuljettamalla päiväksi ulos ja yöksi jälleen sisälle. Viikonloppuna pääsee sitten istutuspuuhiin. Tänä vuonna olen ajatellut kasvattaa kolmea eri tomaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, lehtikaalia, paprikaa, chiliä sekä erilaisia yrttejä. Kukkiakin pitäisi käydä ostamassa mutta viimeyönäkin taisi olla vielä pakkasta tai ainakin lähellä sitä.

En osaa sanoa miltä minusta nyt tuntuu kun hoidot ovat kokonaan ohi. Edelleen olen tosi väsynyt, niveliä särkee paljonkin. Vaihdevuosi oireita on riittämiin kiitos hoitojen ja huhtikuussa alkaneen Tadexin. Aamulla kun nousen sängystä niin joka paikkaan sattuu ja kävely on yhtä tuskaa. Jalkapohjat ovat arat ja kaikki nivelet jäykkiä. Käsillä ei voi työntää itseään sängystä ylös kun kyynärpäihin sattuu ja kädet muutenkin ovat jäykät. Turvotusta on edelleen paljon ja peilikuva ei todellakaan hivele silmää. Kaiken pitäisi kai nyt olla hyvin ja elämän hymyillä, mutta aina kun katsoo itseään peilistä näkee sen taudin ja hoitojen aikaan saaman ihmisraunion jonka hiukset on vähän kasvaneet, mutta naama edelleen turvonnut ja ilme väsynyt. Yritän kaivaa positiivisuutta jostakin, mutta tuntuu että se on todella vaikeaa. Uskon että elämäni tästä taas paranee, mutta olen malttamaton enkä jaksaisi enää odottaa päivääkään sitä että tuntuu hyvältä ja mieli on iloinen.