Maanantaina 8.11. klo 12.26 oli siis ensimmäinen solunsalpaajahoitoni (dosetakseli). Sisareni heitti minut syöpätautien poliklinikan eteen kun ei suositeltu, että tulisi omalla autolla. Hoitokokemus ei ollut ollenkaan sellainen kun olin ajatellut. Kuvittelin, että hoidossa olisin jotenkin rauhallisessa paikassa jotenkin "omassa tilassa", mutta todellisuudessa olinkin huoneen keskellä oviaukon kohdalla ja ympärillä oli useita ihmisiä sekä vieressä että vastapäätä. Hoitajat liikkuivat ympäriinsä ja oli melkoinen hälinä.
Hoitajani oli oikein mukava ja selitti kyllä asiat hyvinkin tarkkaan. Kanyylin laittaminen ei onnistunut ensimmäisellä kerralla, mutta toisella yrittämällä ja kättä vaihtamalla olin vihdoin valmiina koettelemukseen. Kaikki sujui oikein hyvin eikä mitään tuntemuksia tullut. Nyt sitten kotiin jännittämään miten tämä hoito vaikuttaa lähipäiviini ja millaisia sivuvaikutuksia saamallani lääkkeellä olisi.
Hoitopäivän iltana yritin käydä normaalisti nukkumaan mutta uni ei tullut millään sillä minulle määrätyt kortisonit saivat minut pirteäksi ja yli energiseksi. Yöllä tuli sitten siivottua muun muassa lakana ja pyyhekaapit. Päivisin energiaa oli myös vähän liikaakin ja keksin tekemistä väsymiseen asti. Muutaman päivän päästä huomasin, että suuni alkoi kipeytymään ja makuaistini heikkeni huomattavasti. Seuraavaksi niveliini ja lihaksiini iski kova kipu, eniten ehkä polviin ja sääriin. Tavalliset burana ja panadol ei kyllä kipuihin auttanut. Pari viikkoa hoidosta alkoivat hiukset lähtemään tuppoina. Viimeisenä viikkona ennen seuraavaa hoitoa olo oli taas melko normaali väsymystä lukuun ottamatta.
Maanantaina 29.11. klo 12.23 oli solunsalpaajahoito numero 2 ja edelleen lääkeaineena dosetakseli. Jälleen kortisonit ja pahoinvointilääkkeet etukäteen ja tällä kertaa omalla autolla taysiin. Hoitohuone johon minut ohjattiin oli melko täynnä mutta onneksi minulle oli paikka reunassa ja vähän omaa rauhaa. Onneksi kanyylin laitto onnistui nyt ensimmäisellä kerralla. Tiputus aiheutti pientä kipua vaikka kanyyli oli kunnolla suonessa. Pari tuntia kului ja taas pääsin ilman mitään oireita tai tuntemuksia kotiin. Hoitopäivää seurannut yö kului tällä kertaa yhden remontoitavan huoneen tapetteja repiessä. Seuraavana aamuna minulla oli runsaasti ihottumaan naamassa, käsissä ja jaloissa. En soitellut syöpäpolille sillä iltaa kohti ihottuma alkoi häviämään. Tämäkin hoitokerta aiheutti hyvin samanlaisia oireita kun edelliselläkin kerralla. Erona oli ainoastaan se, että kivut olivat entistä kovemmat ja väsymys iski päälle oikein kunnolla. Ummetusta oli taaskin ja useita pusseja precorionia ja paljon luumuja tuli nautittua helpotusta toivoessa. Hiukset harvenivat oikein kunnolla ja siskoni ajeli ne koneella lyhyeksi.
Maanantaina 20.12. klo 10.26 oli viimeinen dosetakselihoito. Hoito sujui kuten edellisetkin tosin tällä kertaa minulle tuli jo hieman ihottumaa käteeni hoidon aikana. Sainkin sitten allergialääkettä ja panadolia ja niitä pitäisi sitten ottaa vielä parina päivänä kotonakin. Ilmeisesti hoitojen aiheuttama väsymys oli jo niin iso että nyt ei tullut valvottua yöllä ollenkaan hoidon jälkeen. Tälläkin kertaa aamulla herätessä ihottumaa oli reilusti ja nyt oli ohjeistettu soittamaan jos niin tapahtuu. Ihottuma oli kuitenkin hallinnassa eikä aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Oireet olivat jälleen hivenen voimakkaampia kuin edellisillä kerroilla. Jouluaattona makuaistini oli kokonaan poissa eikä jouluruuat oikein maistuneet. Olin myös niin väsynyt ja kipeä, etten oikein meinannut jaksaa olla puheensorinan aiheuttaman melun keskellä. Hoitoa seuranneena minulla oli myös todella kovat nivel- ja lihaskivut joihin oli otettava panacodia yms. Lapseni kävivät meillä syömässä tapaninpäivänä ja vaikka olinkin todella kipeä ja väsynyt jaksoin heitä kestitä. Tapaninpäivän jälkeen jokunen päivä meni melkeinpä nukkuessa tai levätessä. En oikein jaksanut nousta ylös ja kävelykin teki kipeää. Oireet kuitenkin helpottivat taas noin viikkoa ennen seuraavaksi tulevaa hoitoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti