Tässäkö tää oli

 Jossain vaiheessa rintasyöpädiagnoosin saatuani mieleeni tuli ajatus että haluaisin kirjoittaa hoidoista, tapahtumista ja ajatuksistani tämän sairauden keskellä. Aikaa on kuitenkin tuosta kulunut jo reilut kolme kuukautta joten kirjoitan matkastani tähän päivään asti. Kirjoitukseni voi olla tosi pitkä ja sekava, mutta se kuitenkin kuvastaa näitä muutamaa kuukautta joiden aikana tuo inhottava sairaus on ollut osa minun arkeani.

Palasin kesälomalta töihin 16.8. ja samana iltana suihkussa tunsin kookkaan patin oikeassa rinnassani. Ihmettelin miten niin iso patti voi tulla ihan yhtäkkiä kun aikaisemmin en ollut mitään huomannut. Mielikuvitus alkoi heti laukkaamaan ja stressitaso nousi pilviin. Yöllä en oikein saanut nukuttua kun asia pyöri mielessäni. Aamulla töissä sanoinkin työkavereille että tämä vuosi ei sitten päästä minua helpolla. Kesä meni sairastellessa ja nyt sitten löytyi tämä patti.

Varasin ajan työterveyteen 18.8. ja siellä lääkäri totesi että on todella iso patti noin 5cm ja kehotti minua menemään mammografiatutkimukseen jota tosin ei työterveyshuolto maksaisi. Patti ja kainalo olivat kuitenkin kipeät ja lääkäri sanoi että se on hyvä merkki.

Minä kuulun tänä vuonna jo ensimmäiseen seulontaikäryhmään joten en halunnut mennä omalla kustannuksellani tuohon mammografiaan vaan aloin soittelemaan ja lopuksi terveystalolta luvattiin olla yhteydessä minuun ajan saamiseksi. Lauantain sieltä yritettiin soittaa, mutta olin liian hidas enkä saanut puhelinta ajoissa kassista korvalleni. Viikonloppu meni kuin sumussa ja ajatukset olivat vain tuossa patissa.

25.8. pääsin terveystaloon mammografiatutkimukseen ja siellä sanottiin että uusintakutsu tulee noin viikon sisällä. Reilun viikon päästä perjantaina 3.9. minulta otettiinkin uudestaan erilaisia kuvia mammografiassa ja sitten lääkäri ultrasi rintani. Heti tuossa ultrassa tiesin että jotakin on koska niin paljon lääkäri otti kuvia ja tutki todella tarkasti. Tutkimuksen tehtyään lääkäri sanoi minulle että kyllä tämä nyt aika pahalta näyttää ja että saan varautua melko isoon leikkaukseen. Hän otti vielä viisi paksuneulanäytettä ja kertoi soittavansa tuloksista keskiviikkona 8.9. klo 15.

Kun pääsin tuolta hoitohuoneesta odotusaulaan niin en pystynyt enää pidättelemään itkuani. Tajuntaani iski että minulla on rintasyöpä ja melkein hysteerinen itku valtasi kehoni. Laitoin miehelleni viestin että kyllä se nyt sitten on se syöpä minulla. Hän soitti minulle mutta puhumisesta ei tuon itkun kanssa meinannut tulla mitään. Äidilleni laitoin myös viestin että tuli huonoja uutisia ja hänkin sitten soitteli, mutta sovittiin että puhutaan myöhemmin lisää. Työkaveri kyseli joko olen ehtinyt vohvelikahvilaan lounaalle kun kerroin meneväni sitten sinne herkuttelemaan. No en mennyt sinne enkä muuallekaan, yritin vain suunnistaa itkuni kanssa Tampereen linja-autoasemalle että pääsen äkkiä kotiin.

Keskiviikkona 8.9. lääkäri soitti ja kertoi että kyllä se valitettavasti on syöpä ja että Hatanpään rintapoliklinikalta ollaan minuun yhteydessä parin viikon aikana. Nyt sairauteni on sitten aivan varma ja edessä olisi omille lapsilleni tuon ikävän uutisen kertominen. Keskimmäinen poikani on jotenkin herkin ja ottaa asiat vähän liiankin vakavasti joten hänelle kertominen on vaikeinta, Heti keskiviikkona en uutista voinut kertoa kun pojallani oli illalla jääkiekkopeli enkä sitä halunnut häneltä pilata. Kyselin lapsiltani pääsisivätkö he kaikki käymään luonani perjantaina, mutta sitä ei oikein saatu järjestymään kun aina jollain oli jotakin menoa. Olisin halunnut kertoa uutiset kasvotusten, mutta kun soittelin heille he jotenkin arvasivat että on jotain ja pakko oli sitten kertoa uutinen puhelimessa. Lapset suhtautuivat uutiseen hyvin erilailla. Tyttäreni joka on lähihoitaja sanoi että hän hoitaa 90v mummoja jotka ovat sairastaneet rintasyövän ja edelleen hengissä. Nuorempi poikani oli hyvin hiljaa enkä tänä päivänäkään oikein osaa arvata miten hän tätä asiaa käsittelee. Vanhempi poikani oli heti ihan kauhuissaan ja onkin viettänyt tässä useita unettomia öitä ja stressannut enemmän kuin minä.

Kerroin asiasta tietysti myös vanhemmilleni ja sisaruksilleni jotka jo asian tiesivätkin nyt vain se tauti sai virallisen vahvistuksen ja tuli ehkä konkreettisemmaksi. Ystävämme google näytteli usein keskusteluissa isoa roolia ja kaikilla riitti kysymyksiä, tosin paljon sellaisiakin mihin minäkään en osannut vastata.

Työkaverit ovat myös eläneet tätä matkaani täysillä mukana eli heillekin sitten kerroin että diagnoosi vahvistui ja minulla on tosiaan rintasyöpä ja että muuta en tällä hetkellä tiedä.

Hatanpään rintapolilta soitettiin sitten perjantaina että 15.9. klo 7.30 olisi magneettitutkimus siellä. Tutkimuksen jälkeen hoitaja sanoi, että odotelkaa heti vaikka kahvilassa niin sitten soitetaan voiko lähteä kotiin vai haluaako lääkäri vielä tehdä jotakin tutkimuksia. Ehdin juuri teeni juomaan kun sieltä hoitaja soitteli että lääkäri haluaisi nähdä. Lääkäri ultrasi ja kävi välillä katsomassa magneettikuvia ja taas ultrasi. Magneetissa löytyi jokin pieni kasvain josta sitten otettiin neljä näytettä ja laitettiin merkkausmetalli että jos kasvainta ei enää löydy niin tietää missä se oli. Otettiin sitten vielä mammografiakuvat joista tuo metallinpala näkyi. Hoitaja sanoi että minulla on todella tiivis tuo rintakudos ja kysyi haluanko nähdä kuvan missä tuo merkkausmetalli näkyy.

Tiistaisin ja torstaisin kokoontuu työryhmä joka suunnittelee hoitopolkusi. Tiistaina 21.9. rintahoitaja soitteli minulle ja kysyi pääsenkö huomenna keskiviikkona kirurgin juttusille, no en nyt keksinyt mitään kiireellisempää kun tämä rintasyöpä joten sinne siis. Lääkäri aloitti tapaamisen sanomalla että kyllä tämä nyt valitettavasti on syöpää, no enää se ei ollut yllätys mutta kaipa hänen oli se kuitenkin sanottava. Lääkäri selitti että nyt tulisi koko rinnan poisto sekä vartijaimusolmukkeiden poisto. Sanoi myös että luultavasti jatkohoitona sytostaatit ja sädehoito, mutta sen päättää sitten syöpäpoli kun näytteet on tutkittu. Lääkäri kysyi olenko koskaan nähnyt miltä näyttää poistettu rinta ja näytti sitten kuvaa jostakin vihkosesta jonka sain myös omakseni. Lääkäri oli todella mukava kuten kaikki hoitohenkilökunta on ollut tämän matkani aikana. Lääkäri varasi minulle leikkausajan perjantaille 1.10. ja ennen sitä  klo 7.00 pitäisi käydä taysissa kliinisessä isotooppilääketieteen yksikössä hakemassa merkkausaine vartijaimusolmukkeen löytämiseksi.

Leikkauspäivänä olin todella jännittynyt. Aamulla ajoimme ensin Taysin isotooppilaitokselle ja siellä oikean rintani yläosaan lähelle kainaloa laitettiin merkkausaine jonka siis pitäisi kulkeutua vartijaimusolmukkeisiin. Toimenpiteen jälkeen siirryimme sitten Hatanpäälle ja toisen kerroksen leiko24 osastolle. Juttelimme hoitajan kanssa ja mieheni lähti kotiin ja palaisi sitten iltapäivällä minua hakemaan. Leikkausosastolla oli ensimmäisenä sairaalavaatteiden vaihtaminen ja minäkin sain jonkinlaisen putkilon vartaloni ympärille mikä sitten antaisi tukea leikkauksen jälkeen. Sitten siirryin odotusaulaan istumaan, siellä meitä oli useita aamutakit päällä odottamassa leikkausta. Perjantaisin leikkaukset alkavat vasta klo 9 eli ennen sitä minua kävi katsomassa fysioterapeutti jonka kanssa kävimme leikkauksen jälkeen tehtävät kuntoutusliikkeet yksitellen läpi. Leikkaava lääkäri eli Saara Turtiainen joka oli aivan ihana, tuli myös keskustelemaan kanssani ja piirteli rintani ympärille leikkausta varten viivoja. Hetken ehdin vielä istuskelemaan aulatiloissa ennen kuin hoitaja tuli hakemaan minut leikkaussaliin. Leikkaussalissa oli mukavan rento tunnelma ja kaikki henkilökunta oli naisia. Katsottiin että minulla on mukava asento ja muutenkin kaikki olisi valmiina leikkaukseen. Vihdoin olisi aika vaipua untenmaille, minulle tuli kuitenkin yllätyksenä kuinka paljon tuo nukutusaineen kulkeminen kädessä sattui.

Heräämössä avasin silmäni noin puoli kaksitoista ja olo tuntui ihan hyvältä. Kipuja oli mutta heti sain lisää kipulääkettä ja nekin hävisivät. Hoitaja toi minulle syötävää ja huomasin että minulla olikin kova nälkä. Syömisen jälkeen hoitaja saattoi minut wc:hen ja lopuksi katsoimme yhdessä leikkausarpea.

Vielä piti odottaa, että lääkäri tulisi käymään ja paperit olisivat kunnossa. Kahden aikaan lääkäri tuli ja kertoi, että leikkaus meni hyvin lukuun ottamatta pientä verenvuotoa jonka takia leikkaus pitkittyi noin 15 minuuttia. Lääkärikäynnin jälkeen hoitaja tuli käymään kanssani jatkohoito-ohjeet läpi ja näytti miten dreeni tyhjennetään ja sisältö mitataan. Vihdoin pääsin pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita ja sinne hoitaja toi myös tuon vanuisen ensiproteesin, joka olisi nyt sitten poistetun rintani tilalla.

Kotiutuminen sujui hyvin ja sain mukaani hyvät kipulääkkeet eli kipujakaan ei oikein ollut. Seuraavana aamuna lähdin katsomaan mieheni frisbeegolfkisoja ja kävelin muutaman kilometrin. Illalla menin vielä sisareni kanssa Nokialle katsomaan nuorimman poikani peliä.

Vahvempia kipulääkkeitä oli parille päivälle ja sen jälkeen tietysti kivut vähän kovenivat koska burana ja panadol eivät ihan vastanneet tuota aiempaa targiniqia. Yritin tehdä joka päivä pari kertaa noita jumppaliikkeitä vaikka välillä olikin aika kivuliasta tuo tekeminen. Iltaisin oli aina dreenin tyhjennys sekä tuon kudosnesteen mittaus. Viikon päästä perjantaina sain tuon dreenin pois ja sekä minä että hoitaja olimme yllättyneet kuinka paljon sitä oli ihon alla (yli 20 cm).

Leikkauksen jälkeen aika tuntuu todella pitkältä kun mitään informaatiota jatkosta ei tule pitkään aikaan. Minullakin meni yli kolme viikkoa ennen kuin postissa alkoi putoilemaan erilaisia aikoja. Ensin sain Taysista kirjeen jossa oli aika vartalon ct-tutkimukseen 29.10. seuraavassa kirjeessä oli aika luuston gammakuvaukseen 3.11. sekä lääkärin vastaanotolle syöpätautien poliklinikalle 4.11. Minulle oli viimeksi sanottu että seuraavaksi on sitten aika tuonne syöpätautien poliklinikalle jossa sitten lääkäri kertoo tulokset ja hoitosuunnitelman. Nyt kuitenkin postilaatikosta putoili aikoja erilaisiin kuvauksiin joista ei aikaisemmin ollut mitään puhetta. Tajusin heti että vartijaimusolmukkeista on löytynyt syöpäsoluja. Aivoni saivat heti sellaisen päätelmän aikaiseksi että nyt se syöpä on levinnyt ympäri kehoa enkä enää koskaan parane tästä. Olisin ollut kiitollinen että joku hoitohenkilökunnasta olisi ollut minuun yhteydessä ennen kuin nuo kutsut kuvauksiin tulivat. Olin hirveän epätietoisuuden vallassa ja kehittelin tietysti kaikki pahimmat mahdolliset vaihtoehdot mielessäni. Samalla sain tietysti lapseni ja lähipiirini huolestumaan entistä enemmän. Töissä ehdin olemaan pari päivää leikkauksen jälkeen ja paniikissa yritin tehdä töitäni eteenpäin ettei jäisi niin paljon toisille.

4.11. oli sitten kauan odotettu ensikäynti syöpätautien poliklinikalla ja lääkärin luona. Mieheni lähti mukaani kuuntelemaan koska yleensä informaatiota tulee niin paljon, että osa voi väkisinkin unohtua.

Ensin meidät kutsuttiin hoitajan juttusille joka selitti hoidon kulkua ja yleisiä asioita, mittasi ja punnitsi minut ja kyseli perustietoja.

Seuraavaksi pääsimme lääkärin luokse ja hän sanoikin heti että katsotaanpa ensin nuo kuvausten tulokset. CT-tutkimuksessa ei ollut löytynyt mitään ihmeellistä, maksassa tai munuaisessa oli pieni kysta mutta se ei aiheuta toimenpiteitä samoin keuhkoissa oli jokin todella pieni "kasvain" eikä sekään ollut vaarallinen. Luuston kuvauksessa ei myöskään löytynyt mitään joten iso kivi putosi rinnastani niin paljon olin pelännyt että minulla on levinnyt rintasyöpä.

Tämän jälkeen lääkäri kertoi, että millainen syöpä minulta oli leikattu pois ja näytti sitten potilaskertomuksesta rintasyövän histologisen tutkimuksen tulokset. Minulla on siis mixed carcinoma, NST (75%) ja lobulaarinen (25%), invasiivisen karsinooman läpimitta 60mm ja kolme lisäpesäkettä 6 mm, 4 mm ja 1 mm. Vartijaimusolmukkeissa todetaan metastaasit 3/4, suurin 7 mm. Hormoni positiivinen 98/100 ja HER2-negatiivinen, TNM on pT3N1a.

Lääkäri totesi, että syöpäni on helposti uusiutuvaa ja kasvain oli melko iso sekä syöpä oli levinnyt myöskin imusolmukkeisiin joten hoitona on 6 kertaan solunsalpaajahoito ja päälle sitten sädehoito 15-20 kertaa sekä 5 vuotinen tamofen lääkitys.

Lopuksi meidät kutsuttiin vielä hoitajan luokse jossa hän katsoi minulle ajan ensimmäiseen lääkehoitoon ja antoi ohjeistuksen mitä lääkkeitä otetaan ennen hoitoa yms. Ensimmäinen hoito olisi jo tulevana maanantaina 8.11. klo 12.26 eli kävin vielä käynnin lopuksi alakerran laboratoriossa verikokeissa kun ne pitää ottaa aina ennen hoitokäyntiä.

Lähdimme mieheni kanssa käynniltä huojentuneina sillä pahimmat uhkakuvat eivät onneksi käyneet toteen. Ilmoitin hyvät uutiset tietysti heti myös lapsilleni ja muille läheisille. Monet kerrat on tämän käynnin jälkeen keskusteltu millainen syöpäni oli ja mitä nyt tapahtuu jne. Vaikea on ymmärtää että minulta löytyi kahta eri syöpää ja lääkäri sanoi että niillä on ihan omat syyt miksi ovat tulleet. Minulla ei ole mitään riskitekijöitä eli suvussa ei ole ollut rintasyöpää, en tupakoi enkä oikein juo alkoholiakaan, syön melko terveellisesti ja liikun paljon eikä tuota ylipainoakaan ole. Nyt myöhemmin olen ajatellut että ehkä syynä on muutaman vuoden kestänyt työstressi joka on ajanut minut jo pari kertaa lähes loppuun tai sitten se syöpä vaan tajusi että tuo täyttää 50 ja alkaa olla ikänsä puolesta riskiryhmäläinen.